”Kun tulloo syväine syksy,
Kova talvi tallajaa,
Lankiaa haavat haliksi,
Koivut kurjankarvasiksi,
Lepät muuttuut mustemmaksi,
Tulloo tuho poikasille,
Meijen vallan valkopäille.
Poimittii poikoloia,
Meijän vallan valkopäitä”

Syyspäiväntasausta vietetään tänä vuonna 23.9. Usein syyspäiväntasaus on jo päivää aikaisemmin eli 22.9.

Päiväntasaukset ja seisaukset jakavat vuodenkierron neljään osaan ja ovat olleet tärkeitä merkkipäiviä, joihin on liittynyt paljon mytologista ja rituaalista perinnettä. Päiväntasausten aikaan päivä ja yö ovat yhtä pitkät, pimeys ja valo ovat tasoissa. Syyspäiväntasaus keikauttaa kupin pimeän puolelle ja talven voi alkaa. Syys-Mattina, jota vietetään syyspäivän tasauksen tienoilla 21.9, sanotaankin että karhu painuu talvipesäänsä. Metsän kuningas katoaa pimeyteen ja niin käy koko luonnolle.

Kanerva on perinteinen hautakasvi ja yhteydessä vainajiin myös myyttisessä perinteessä.

Syyspäiväntasaus osuu sadonkorjuun aikaan tai sen jälkeen. Sadonkorjuussa todella kirjaimellisesti korjataan kesän sato ja vaikka et maanviljelijä olisikaan on silloin hyvä hetki hiljentyä kiitollisuuteen kesän kukoistuksesta ja antaa pimeyden tuoman rauhan laskeutua pikkuhiljaa päällemme. Syyspäiväntasauksesta alkavan ajanjakson aikaan sanotaan että verho tuonelaan on ohuimmillaan. Mitä tämä tarkoittaa, sitä pohditaan lisää kekriin liittyvässä kirjoituksessa, mutta nyt sanotaan että pimeys tarjoaa mahdollisuuden hiljentymiseen omien juuriensa pariin ja kuolema on käsinkosketeltavissa ympäröivässä luonnossa.

Ajattelen aikojani,
Muistelen muita päiviäni,
Entistä elantoani,
Kuin oli entinen eloni
Kun kesonen päivä nousi
Tahi armas aurinkoinen,
Niin on nyt m[iun] eloni
Kuin pimiä pilven ranta
Tahi laaka lam̄in ranta
Tahi syksy yö pimiä.