Mytologia ja kansanperinne kertoo tarinaa elävästä, vuorovaikuttavasta maailmasta. Jokainen puu, kasvi, eläin, kivi, pilvi, tuli, planeetta, kaikki ovat vuorovaikuttavia elämän ilmentymiä.
”Mitä sie itket puinen pursi,
Veneh hankava halajat?
Ei ole syytä itkiessä,
Vaivoja valittovassa.”
“Mato musta mua näköne,
Toukka tuome karvalline,
Luulit sie puu juurta purreis,
Vae paju juurta panneis.”
“Suomalainen mytologia antoi puulle oman hengen ja metsurikin kopautti puun runkoa ennen puun kaatamista. Tällä tavalla hän varoitti puun henkeä.”
https://folkloresuomifinland.fi/suomalainen-mytologia/
Mytologian tarina sekä kansanperinteen sadut sekä tavat on helppo lokeroida animismiksi.
”Animismi eli sielu-usko on käsitys, jonka mukaan kaikilla olioilla on sielu. Antropologi Edward Tylor esitti teoksessaan Primitive Culture vuonna 1871 käsitteen animismi alkukantaisten kulttuurien uskonnoille, joiden mukaan jokainen luonnonesine, kuten kivi, puu tai vesiputous, on jumala tai sen ilmentymä. Siihen liittyy siis usko lukemattomiin henkiolentoihin, jotka asuvat esimerkiksi eläimissä ja kasveissa valvoen maailman tapahtumia ja vaikuttaen niihin.
Metsästäjä-keräilijäheimojen animistisessa todellisuuskäsityksessä ihminen on yleensä jokseenkin tasavertainen eläinten, kasvien ja luonnonvoimien kanssa. Rituaalit ovat välttämättömiä, koska niillä pyydetään lupa käyttää eläimiä tai kasveja ravinnoksi, puuta polttopuuksi sekä muuta vastaavaa.
Suomalaisten muinaisessa maailmankuvassa oli animistisia piirteitä. Kaikessa voitiin uskoa olevan voimaa tai olentoja, eli väkeä.”
https://fi.wikipedia.org/wiki/Animismi
Animismi kuitenkin saattaa tehdä kuilun sinun ja maailman välille. Animismi vaatii uskoa. Onko vuorovaikuttava maailma uskon asia? Kenties, mutta toisaalta, mikä ei ole? Ja onhan kaikki tuntemamme elämä tavalla tai toisella vuorovaikutuksen aikaansaamaa. On se sitten vaikkapa kehon sisäiset prosessit vuorovaikuttamassa itsensä ja toistensa kanssa, tai vaikkapa uuden elämän synty kahden liitosta, vuorovaikutuksesta.
Animismin käsitettä tutkiessa myös läpikuultaa ajatus evoluutiosta ja siitä miten ihminen on kehittynyt koko ajan alkukantaisemmasta kehittyneemmäksi. Sukellus myyttien maailmaan vavisuttaa myös tätä käsitystä. Viisaus joka ympäri maailman on suullisissa perinteissä ollut tuntuu kumpuavan syvemmältä kuin nykypäivän kehitys. Hedelmistään puu tunnetaan.
Mutta jos hylkäämme animismin määritelmän, mitä tarkoittaa se, että maailma on elävä? Onko hölmöyttä jutella puiden kanssa? Onko hulluutta tuntea hevosen tunteita?
Mitäpä jos metsuri puuta kopauttaessaan ei olekaan taikauskoinen hölmö, vaan oikeastaan vain paikkansa tunteva elävä olento, vuorovaikuttamassa maailmansa kanssa? Osoittamassa kunnioitusta siellä minne se kuuluu. Jospa nämä tavat kumpuavatkin syvästä viisaudesta joka on suoraa jatkumoa kokemuksesta, elävästä maailmasta. Entäpä jos ihminen ei olekaan kokenut itseään erilliseksi ja yksinäiseksi vaan maalaisjärki ja maailmankokemus on kummunnut yhteyden ymmärtämisestä?
https://www.bernardokastrup.com/2017/07/idealism-vs-common-sense.html
Millaista on elää tärkeänä osana elävää maailmaa, jossa sinulla on juuri sinun paikkasi? Jossa kaikki on yhteydessä kaikkeen. Jossa et ole sattumanvarainen vaan merkityksellinen osa kokonaisuutta. Kuten sormesi on näennäisen itsenäinen osa kokonaisuutta joka olet. Mytologia ja sadut kertovat tarinaa jossa olet samanlainen merkityksellinen osa elävää, hengittävää vuorovaikuttavaa kokonaisuutta.
Yhteys ja merkitys – sitähän kaikki etsivät. Mitä jos elämä onkin kenttä josta kaikki elävät olennot kumpuavat. Kuten valtameren vesi muodostaa erilaisia aaltoja ja pyörteitä, tässä elämän valtameressä on ihmisenä, puuna, hevosena tai vaikka koirana olemisen kokemus.
Kansanperinteestä löytyy käsitys luonnon nostamisesta, voisiko se olla juuri tätä yhteyttä tuohon elämän mereen, siihen kenttään josta kaikki kumpuaa, jossa kaikki on yhtä ja yhteydessä?
Moni varmasti voi yhtyä tähän teoriaan, mutta miten muuttaa sitä maailmaa jossa asutat? Miten tehdä tästä totta? Päästä teorian ja analysoinnin yli? Löytää se esivanhempiemme maalaisjärki, jossa mytologia on konkretiaa ja kokemusta?
Vain pelko ja pelosta kumpuava stressi estää tämän elävän maailman kokemuksen. Pelkoa ei voi tahtoa pois, mutta pelko voi kadota kun saa parempaa tietoa asioiden tolasta. Kuten pelko hälvenee jos käärmepelkoinen toteaa käärmeeksi luullun kepin kepiksi.
Kun astut metsään hengitä puiden tahtiin. Jaa hengityksesi ja anna erillisyyden kadota. Sinun uloshengitys on puiden sisäänhengitys, puiden uloshengitys on sinun sisäänhengitys.
Tai kenties anna elämälle mahdollisuus ja kommunikoi maailman kanssa. Onko sinulla lemmikkiä? Juttele lemmikkisi kanssa, todella siis anna lemmikkisi myös vastata. Onko sinulla lempipaikka metsässä? Kysele puilta kuulumisia, anna kallion kertoa. Aistit ovat väylä saada ja antaa tietoa. Väylä vuorovaikuttaa. Kommunikointi ja vuorovaikutus tapahtuu kaikilla aisteilla, kuule, tunne, maista, haista, näe, tiedä. Maailma on järkeilyn tuolla puolen, tässä!
Tämän kirjoituksen inspiraationa on toiminut Katariina Alongin Eläinkommunikaatio-kurssi. Kirjoituksessa käyn läpi kurssin antia, teen siitä omaa tulkintaani ja sanoitan sitä mitä olen kurssilta ammentanut. Laura
Sauna-Akka, perinnesaunottaja Laura Foon tutkii itämerensuomalaista perinnettä käytännöllisestä ja lahjatalouden periaatteisiin pohjautuvista lähtökohdista. Mielikin metsä on Sauna-Akan koti, josta hän ammentaa työhönsä saunottajana. Tätä aarreaittaa hän haluaa avata myös kaikille muille kiinnostuneille Mielikin metsän tarinoissa.